Okei, Suomi taitaa voittaa Englannin mennen tullen sekä kylmyys- että lumisuuskisassa.

 

Englannissa on kuitenkin nähty ennätyksellinen talvi, sillä näin paljon lunta ja kovia pakkasia ei kuulemma ole ollut vuoden 1980 jälkeen. Koko maa on ihan kaaoksessa. Juuri oli selvitty syksyn tulvista, jotka tuhosi sadoilta, ellei tuhansilta ihmisiltä koteja. Ja sitten alkoi lumipyry. Kivaltahan se lumi näyttää, mutta kun täällä ei ole oikein lumiauroja tai muuten osaamista tällaisiin keleihin niin kaikki pysähtyy. Ihmiset linnoittautuu koteihinsa, koska tiet on kesärenkailla ajokelvottomat. Kaupungit on autioita ja tien varsilla on jonot hylättyjä autoja. Sekä maaseutu, että kaupungit näyttää niin erilaiselta lumivaipan alla. Tässä muutama kuva meidän kotikadulta, talon kulman takaa ja maaseudulta.

 

Asiasta aivan toiseen, nyt on ekaa kertaa mennyt hermot täkäläiseen terveydenhuoltoon ja yritetty oikoa mutkia käyttämällä verukkeella mun ulkomaalaisuutta. Edelleen oon sitä mieltä, että NHS on aivan uskomattoman hieno systeemi. Välillä vaan menee hermot siihen kun yksinkertaiset asiat voi tehdä niin monimutkaisiksi. Jos aina teet mukisematta niin kun käsketään, kaikki sujuu hienosti. Mutta esim varatun ajan muuttaminen voi olla aika uskomattoman monimutkaista. Tajusin äitiyspolille kontrolliajan saatuani, että olen silloin Suomessa, enkä pääse vastaanotolle. Soitin äitiyspolille vaihtaakseni uuden ajan. Vastassa oli ensin tylyä mutinaa siitä, miten vaikeaa aikojen vaihtaminen on. Sitten yhdistettiin ultrapolille, koska mun kontrolliaikaan kuului sekä ultra, että lääkäriaika. Käskettiin sitten soittaa äitiyspolille takaisin lääkäriajan muuttamiseksi, kunhan ultra-aika on ensin muutettu.

Ultrapolilla vastaa tietysti jostain kaukaisimmalta takahikiältä kotoisin oleva tympääntynyt nuori nainen, joka ei ainoastaan puhu mahdollisimman vahvaa murretta, vaan puhuu sitä myos mahdollisimman laiskasti. Oli aika homma ymmärtää sanaakaan. Sen verran sain selvää kuitenkin, ettei mulla ole ultraa heillä vaan jossain muualla, missä muualla, siitä hänellä ei tietysti ollut hajuakaan eikä ollut kiinnostusta asiaa selvittääkään. Siinä vaiheessa hormoniherkällä mammalla pääsi jo tietty itku. Iskin miehelle puhelimen käteen ja sanoin että hoida sä, mä en jaksa enää soitella ympäriinsä kun ne vielä puhuu tollasilla oudoilla murteilla. Mies soitti sitten äitiyspolille ja selitti että hän hoitaa mun asioita kun en aina oikein ymmärrä englantia. Vähän hävetti kun hetken päästä mut pyydettiin kuitenkin puhelimeen vahvistamaan että mies todella soittaa mun asialla.. Mulla nimittäin ei oikeasti ole mitään vaikeuksia ymmärtää englantia, plus puhun englantia jo niin brittiaksentilla, että englantilaiset ei yleensä edes tajua etten ole englantilainen. Se virkailija puhui mulle ensin hitaasti ja selkeästi niin kun idiootille, mutta sitten kun se kuuli mun kunnolla puhuvan, vaihtoi se heti takaisin omaan nopeaan, murteelliseen puheeseensa plus kohteli mua huomattavasti tylymmin.. Okei, ehkä ansaitsin sen. Kuitenkin.. lopputulos oli se,että mua käskettiin soittaa omalle kätilolleni, joka järjesti asian minuutissa. Sen sijaan että olisin jatkanut ympäri sairaalaa soittelua.

Jottei ympäri soittelu olisi loppunut tuohon, piti tietysti vielä eri paikasta varata vanhemmuus-/äitiysvalmennus. Se kuuluisi varata raskausviikolla 20, mutta unohdin asian ja olin neljä viikkoa jäljessä asian kanssa. Ensin tietysti sanottiin, että et kuulu meidän sairaalan piiriin ja pistettiin soittamaan omaan terveyskeskukseen. Sieltä vastattiin ettei heillä ole mitään valmennuksia ja käskettiin soittamaan takaisin sairaalaan. Ja sitten sairaalalla kaikki valmennukset olivat täyteen buukattuja, joten meidät pistettiin kolmeen kertaan tiivistettyyn valmennukseen, joista viimeinen kerta on päivä meidän lasketun ajan jälkeen. Ehkä se neiti ei sitten synny vielä ajallaan. Ja jos syntyy niin on kai sitä tyhmemmätkin ihmiset vähemmällä tuella ja valmennuksella lapsia saaneet ja tuskin se vauva nyt siihen kuolee jos me ollaan missattu yksi valmennuskerta, jossa harjoitellaan vauvanuken kylvettämistä, puhutaan peräpukamista ja hengitellään. Vaan olishan se kiva sinne päästä kuitenkin. Jos ei muuten niin tapaamaan muita eka kertalais vanhempia. Ja eihän se tietokaan pahitteeksi olisi (nimimerkillä luulin että vauvat osaa istua kolme kuukautisina ja että riittää kun niille vaihtaa vaipat kaksi kertaa päivässä).