Suunnitelmat muuttuvat niin vauhdilla, etten meinaa itsekään pysyä perässä. Kävin eilen yliopistolla toteamassa, että mulla ei ole siellä edes tietokonetta vielä, puhumattakaan mistään käyttäjätunnuksista, kulkukorteista yms. Lisäksi mua ohjaava tutkija on vielä kaksi viikkoa lomalla. Ehdotin että alottaisin hommat vasta kolmen viikon päästä kun palataan Suomen lomalta ja se oli proffalle ok. Sain kotiin luonnoksen artikkelista, joka mun pitäisi kirjoittaa (ei onneksi tartte tehdä itse ihan alusta asti) ja alan nyt perehtymään siihen. Pitäisi raahautua poikaystävän kanssa hänen sairaalansa kirjastoon, koska itse en vielä saa kirjastokorttia yliopistolle. Luvassa perehtymistä tutkimuksen tekoon ja metologiaan... Ei kuulostaa hirveän houkuttelevalta, mutta joskus se on aloitettava. Musta edelleen kuulostaa aika haastavalta, että ne meinaa saada mut julkaisemaan artikkelin tässä ekan puolen vuoden sisällä, mutta kai se on vaan luotettava siihen, että siellä tietävät mitä tekevät.

Sain siis lisää lomaa kolme viikkoa, joista yksi vietetään Suomessa. Nämä kaksi viikonloppua kuluvat sukuloiden maalla ja Lontoossa ja ensi viikolla aloitan tutkimuksen tekoon perehtymisen. Sitä seuraavalla viikolla onkin sitten jo muutto keskustaan. En malttaisi odottaa!

Pieni syrjähyppy ihan toiseen asiaan. Poikaystävä on aina kauhistellut kovasti Suomen terveydenhuoltoa. Kuinka aikoja joutuu jonottamaan kauan ja saatetaan akuutin vaivan kanssa lähettää kotiin ja reseptit ovat kalliita jne. Lista on aika pitkä. Olen nyt itse aloittanut tutustumisen englantilaiseen terveydenhuoltoon yrittämällä päästä johonkin terveyskeskukseen potilaaksi. Totta on, että lääkärin vastaanotolle saa pienenkin vaivan takia ajan seuraavalle päivälle jos ei vaadi päästä omalle lääkärille. Omalle lääkärille ajan saa yleensä parin päivän päähän. Omalääkärisysteemikin täällä on täysin eri luokkaa kun Suomessa. Sama lääkäri kuulemma hoitaa sinua lähes koko elämäsi koska terveyskeskuslääkärit eivät juuri seilaa tyopaikasta toiseen. Kun menet vastaanotolle, tunnet todella saavasi huomiota, välittämistä ja hoitoa. Täällä tämä sydämellisyys on niin toista luokkaa ja lääkäri oikeasti ajan kanssa perehtyy sinuun ja vaivoihisi. Enpä ole tuollaista kohtelua saanut koskaan Suomessa.

Terveyskeskuksen palvelut ovat loistavat, kunhan ensin pääset asiakkaaksi. Ja se ei aina ole niin yksinkertaista. Täällä pikkukylässä kävin täyttämässä kaavakkeet, jotka kysyivät osoitetta, syntymäaikaa ja melko yksityiskohtaisesti terveydentilaa. Sen jälkeen kävin sairaanhoitajalla, joka mittasi verenpaineen ja kävi kaavakkeisiin vastaamani asiat ja elämäntapani läpi. Täällä omalääkäri tietää kaikkien potilaiden kohdalla kuinka paljon he liikkuvat, tupakoivat, minkälaisen ruokavalion omaavat, ovatko he sinkkuja, seurustelevia, naimisissa, yksinhuoltajia tms. Ongelmat alkoivat kun omalääkärini tajusi, että muutamme kahden viikon päästä. Hän oli sitä mieltä, että hänen ei ole mitään järkeä alkaa perehtymään minuun ja minua hoitamaan, koska muutan pian. Hän kehoitti minua ilmoittautumaan uuteen terveyskeskukseeni ja valehtelemaan, että olen jo muuttanut. Tämä ei sitten onnistukaan niin helposti. Kaikissa muissa, paitsi maalaisterveyskeskuksissa, vaaditaan kopio vuokrasopimuksesta, vesilaskusta tai muusta todistaaksesi osoitteesi. Ja sellaistahan ei tietysti ole ennen kun muutetaan. Eli pariin viikkoon ei ole asiaa lääkärille.

Täällä on walk-in keskuksia ja ensiapuja, joihin voi mennä akuutimman hädä kanssa, mutta välillä mietin kuinka toimiva systeemi tämä loppupeleissä kuitenkaan on. Britanniassa asuu miljoonia ihmisiä, jotka ovat täällä laittomasti ja eivät siis kuulu terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Poikaystäväni on ensiavussa lääkärinä ja sanoi tämän näkyvän sitten siellä. Maahanmuuttajia virtaa ambulanssilla ensiapuun viattoman vatsakivun, heinänuhan, naarmujen yms. pikkuvaivojen takia, jotka terveyskeskuksessa olisi voitu hoitaa jos näillä ihmisillä olisi mahdollisuus sinne mennä. Toisaalta kun täällä terveydenhuolto on asiakkaalle kokonaan ilmaista (sairaalahoitopäivätkin), olisi aika mahdotonta hoitaa ilmaiseksi laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät maksa verojakaan. Alan pikkuhiljaa tajuamaan paremmin englantilaisen yhteiskunnan rakennetta ja miten haastava tämä siirtolaisongelma ja populaation suuruus täällä on.

Nyt voin osoittaa vielä syyllistävämmällä sormella Suomen poliitikkoja. Suomessa on kuitenkin vain 5 miljoonaa ihmistä. Luulisi että heistä huolen pitäminen olisi hiukan helpompaa kun 60 miljoonan virallisen, plus x miljoonan epävirallisen asukkaan hyysääminen. Vaan ei se homma näytä toimivan silti Suomessakaan. Täällä sentään kukaan ei jää hoidotta jos vaan laillisesti asuu Briteissä. Suomessa sen sijaan hoidotta jääminen on täysin mahdollista, muillakin aloilla, mutta erityisesti mielenterveyspuolella. Voitteko uskoa, että täällä on jopa omat mielenterveyspalvelunsa sellaisille potilaille, jotka ovat liian haastavia normaalille mielenterveystoimistolle tai jotka jatkuvasti lopettavat hoitonsa. Heidän kodeissaan käydään päivittäin neuvottelemassa hoitolinjauksista, viemässä ruokaa yms. kunnes tilanne tasoittuu ja normaalia hoitoa voidaan jatkaa. Sairaalahoitoa ja terapiaa (tuttu sai juuri terapiaa lievään masennukseen ilmaiseksi ja nopeasti!!!) on niitäkin tarjolla kaikille halukkaille. En ihan ymmärrä miten tämä kaikki on mahdollista ja jos täällä niin miten se ei ole mahdollista Suomessa. Toki moni muu asia on täällä sitten huonommin kun Suomessa, esim. tuloerot ja koulutuksen eriarvoisuus yms. Mutta silti.. joihinkin asioihin voitaisiin Suomessa ottaa mallia muualta.