Blogin päivittely on ihan kuollutta. Sellaisesta hyvin yksinkertaisesta syystä, että ei ole aikaa. Muuttaminen, lääkis opintojen jatkaminen ja vajaa nelikuinen lapsi ei ole hyvä yhdistelmä. Pitäisihän se tyhmemmänkin tajuta. Onneksi kotona on nyt apuna mies. Voidaan edes vuorotella naperon kanssa. Ja onneksi koulua on niin vähän. Muuten tämä ei olisi edes mahdollista. Nyt sentään saadaan arki jotenkin kulkemaan. Pikkuneiti ei tietenkään suostu juomaan pullosta, joten koulun käyntiin tuli ylimääräinen haaste. Nyt joudun skippaamaan suurimman osan (vapaaehtoisista) luennoista ja käymään vaan opetuksissa, jotka ovat pakollisia. Ja tietysti kun tilanne on tämä, luennoitsijat tekivät kivan tempun ja päättivät olla jakamatta materiaalia osasta tenttiin tulevista luennoista. Eipä siinä mitään, kivaahan se on arvailla mitä siellä ois saatettu opettaa. Tenttiin lukeminen kun on muutenkin aika haasteellista. Yritäpä keskittyä lukemiseen asunnossa, jossa kuuluu jatkuva kitinä, kikatus tai jokellus. Kirjastoon voi tietysti lähteä, mutta takaisin on tultava 1-2 tunnin päästä, että tissitakiainen saa ruokaa. Ehkä tämä tasoittuu jossain vaiheessa. Jouluun asti on onneksi koulua tosi vähän ja sen jälkeen lapsen ruokapolitiikka on jo varmasti erilainen. Nyt jos sitä ryntäisi muuttolaatikoita purkamaan kun lapsi vihdoin nukkuu.