Käynpä vaan päivittämässä, että tänne tuskin enää tulee juurikaan kirjoiteltua. Lapsiperheen elämän ja opiskelun yhdistäminen on sujunut hyvin, mutta omaa aikaa on nykyään niin vähän, ettei blogin kirjoitteluun ole aikaa. Niin moni asia menee tärkeysjärjestyksessä sen edelle. Tenttiin lukeminen tapahtuu yleensä lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Toisaalta miehenkin kanssa on mukavaa välillä viettää aikaa ihan kahdestaan tai vaikka vaan uppoutua jonkun hyvän romaanin ääreen. Niille joita kiinnosti miten opiskelun ja pienen lapsen äitiyden yhdistäminen onnistuu: hyvin onnistuu jos pakollista opetusta ei ole paljon. Nyt koen etten ole joutunut tekemään kompromissia minkään suhteen. Lapsella on arjessa läsnä sekä äiti että isä suurimman osan ajasta. Ja sen lisäksi niinä päivinä kun äiti on poissa muutaman tunnin, on niiden tuntien jälkeen kotona äiti, joka jaksa ja olla läsnä ja leikkiä paljon paremmin. Ja opinnot tässä samalla etenevät hyvällä tahdilla. Sosiaalinen elämä ja urheilun harrastaminen ovat ne jotka tässä ovat eniten kärsineet. Onneksi hyvät ystävät jaksavat soitella ja tulla käymään, vaikkei meistä kotihiirulaisista aina kuuluisikaan mitään hetkeen. Uusia ystävyyssuhteita en uudella kurssilla ole ehtinyt tai jaksanut yrittää muodostaa. Välillä tuntuu että tämä äitiys on jotenkin muhentanut mun aivot ja mulla ei ole uusille ihmisille mitään kiinnostavaa sanottavaa. Vanhat kaverit onneksi näkevät tylsien kotiäitijuttujen taakse. :) Meille ei siis kuulu sen ihmeempää. Lapsi on terve, kasvaa ja kehittyy ja on meidän ilomme ja ylpeytemme. Koulu etenee hyvin ja elämä on muutenkiin mallillaan. Ei mulla siis tänne blogiin olisi sen ihmeempää kirjoiteltavaakaan. Voihan se olla että joskus vielä tulee aktivoiduttua. Nyt juuri sitä tuskin tapahtuu.