Joskohan tässä olisi taukoiltu tarpeeksi. Hiljalleen on alkanut into bloggailuun palailemaan, josko sitä olisi taas jotain omaa ajatustoimintaa ja sanottavaakin joskus. Syy hiljaiseloon on ollut arki ja meidän pieni neiti, jonka kanssa touhutessa kaikki koulun ulkopuolinen aika kuluu.

 

 

 

Periaatteistaan oppii aika äkkiä joustamaan, kun sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä ja lapsella ei ole on/off painiketta. Niinpä meilläkin on jo tutustuttu piirrettyjen ihmeelliseen maailmaan, kuten kuvassa näkyy. Lapsen uniajat kuluvat aika tehokkaasti opiskellen, mutta kiitos Pipsa possu sarjan, saa äiti joskus muulloinkin pienen hengähdyshetken.

 

 

Opinnot lähenevät pikkuhiljaa loppuaan. Enää vajaa vuosi niin olen valmis lääkäri. Apua. Tiedossa on valmistumisen jälkeen tosin todennäköisesti jonkun pituinen hengähdystauko, jonka aikana nautiskelen vihdoin ihan täysipäiväisesti kotiäitinä olemista. Vaikka mukavaa on ollut tämäkin. Ainaista pientä syyllisyyden tunnetta lukuunottamatta, olen saanut parhaat molemmista maailmoista. Kotiäitinä olon ja toisaalta myös hieman omaa aikaa opintojen parissa. Oman oppimisen kannalta tällainen tuskin on paras järjestely. Tällä hetkellä omassa arvomaailmassa tytön kotihoito ja se, että lapsi saa olla mahdollisimman paljon omien vanhempiensa kanssa, on mennyt kuitenkin oman opiskelun ohi ja opinnot hoidetaan nyt tässä sivulla puolittaisella teholla. Ihmeellisesti ollaan kyllä pystytty pala kerrallaan tämä kotihoito järjestämään. Viime syksystä meillä on käynyt tuttu hoitaja silloin, kun mulla on pakollista opetusta koululla. Piakkoin hoitajan pois jäädessä, jää mies työstään puolipäiväiseksi ja pyöritetään sitten kahdestaan tätä kuviota. Vaan mikäpä kesän tullessa on kotona ollessa. Varmaan moni mielellään vaihtaisi työn puurtamisen puistoissa touhuamiseen.

 

Pyrin palaamaan taas säännölliseen bloggailuun. Harjoittelun alla on myöskin kuvien käsittely. Jospa saisi blogin ulkoasua vähän miellyttävämmäksi. Pala kerrallaan.